Atanir, 4. Kirje

 

Alfred & Layrenn

Vastoin pelkojani ja parempaa harkintaani, mitä siitä sitten sanojeni mukaan on jäljellä, lähdin takaisin kohti keskusplaneettoja. Tein muutaman ylimääräisen keikan tässä välissä työskennellen tahoille, joista on parempi olla puhumatta koommin sivistyneemmissä piireissä, mutta raha on rahaa, ja rahalla saa yhdelle henkilölle mitoitetun tiedustelualuksen hyperajoineen kaikkineen.

Vietin pitkän aikaa pimeydessä tähtien välillä, enkä ollut varma tulenko koskaan enää takaisin tähtien valoon. Kuitenkin luette tätä viestiä, joten navigoin ilmiselvästi tieni kohti kotia yksi massiivinen loikka toisensa jälkeen. Jälkeen jäivät ajatukset salaliittoteorioista ja mullistavista muutoksista ihmisyydessä. Vastassa ovat vanhat maailmat, joiden painovoima tuntuu yhtä tutulta kuin niiden käyttämät protokollat ja turvajärjestelmät.

Saavuin järjestelmään loikkaamalla yhden auringontuulen puhalluksen ja toisen välissä, kaasujättiläisen massiivisen painovoiman keskelle, ennen kuin kenenkään sensorit ehtivät huomata. Tämä purtilo tärisi ja paukkui kuin viimeistä päivää kun kaasujättiläisen painovoima ja säteily ja lämpö heittelivät alusta kuin paperin palaa myrskytuulessa. Vaan mikään ei mennyt pahemmin rikki ja sain aluksen jälleen hallintaan. Nilkutin tieni siitä kaasujättiläisen läheiselle kuulle, jossa avaruusasemalla sain sovittua korjauksista ja vaihdettua uutisia.

Tilanne kiertoradalla näyttää edelleen uhkaavalta, mutta ei hätää. Olen valmis tulemaan hakemaan. Matkasta ei tule miellyttävä, koska tämä purtilo ei todellakaan sisällä mitään ylimääräisiä mukavuuksia, mutta voitte kuitenkin uinua kaikessa rauhassa staasissa matkatessamme tähtien välitse kohti syvemmälle sivistyksen keskusta.

Tarvitsen kuitenkin signaalin, jolla saan tarkan paikan ja ajan, josta noukkia teidät turvaan. Miten olisi vaikkapa hakkeroitu navigaatiomajakka, joka yllättäen rääkäisee tietyllä taajuudella ja tietyllä hetkellä muutakin tietoa kuin mitä sen on tarkoitus? Saattaisimme saada hetken aikaa toimia ennen kuin kukaan tajuaa mitä on tapahtunut.

Tulen aurinkotuulen puhaltamana,

Atanir

Alfred Laskon 4. kirje

 Atanir, sanon nyt suoraan: Unohda nuo kulttihommat ja palaa takaisin sivistykseen sieltä! Tätä “uusi ihminen” -hapatusta on kuultu lukemattomia kertoja, ja jokainen kerta päättyy joko joukkoitsemurhaan, tuomioistuimeen tai johonkin vielä pahempaan. Suuntaa vaikka keskusplaneetoille, koska hyvälle navigaattorille on tällä hetkellä tarvetta enemmän kuin koskaan eikä taustojen tai edellisten keikkojen perään juuri kysellä.

Ja Layrennistäkään ei ole kuulunut hetkeen mitään, joten en nyt todellakaan kaipaa Atanir, teikäläistä sekoilemaan jonnekin galaksien laitamille ja perustamaan uutta ihmisrotua. Tule takaisin sieltä, ja käydään nappaamassa Layrenn kyytiin kunhan saadaan tämä yleinen sekoilu lopetettua.

Sekoilusta puheen ollen, tästä kirjeestä tulee lyhyt: Koko Mitaine-planeetta on ilmiliekeissä. Sota on raivoaa kaikkialla ja kuulin huhuja, että olisimme ydinpommittaneet lähes koko eteläisen pallonpuoliskon asuinkelvottomaksi. Mutta tosiaan, huhuja, niitä ne ovat, ja sodan ensimmäinen uhrihan on totuus, ja niin edespäin. En ymmärrä, miksi olisimme pommittaneet alueita, johon suuntaa pakolaisia?

Olemme päässee Yrenton lentokentälle, joka on vielä joukkojemme hallussa. Diplomaattipassimme toimivat vielä, ja paikallisen avun voimin pääsimme läpi. Sain yhteyden kiertoradalle, jossa kymmenet sotafregattimme ovat edelleen pattitilanteessa Galaktisen Yhteenliittymän laivaston kanssa. Huomasin, että pääsin myös salatulle palvelimelle, joka oli täynnä Yhteenliittymältä siepattua kommunikaatiota, ja mikäli ymmärsin oikein, on täällä pian helvetti irti… 

Meille on luvattu nousu kiertoradalle, mutta tällä hetkellä evakuointilennot ovat tauolla. Näyttää siltä, että Galatkinen Yhteenliittymä on voittamassa tämän erän, mutta toivo elää. Suurin osa planeetan kommunikaatiolinkeistä on tällä hetkellä alhaalla, mutta luulen että tämä viesti pääsee kuitenkin läpi!

Hoidan itseni pois täältä, niin suunnataan sitten kohti keskusplaneettoja. Kyllä tämä vielä tästä!

- Alfred

Atanir 3. Kirje

 

Alfred & Layrenn

Olen ollut kauan poissa ja pysynkin etäällä nyt kun viestinviejät ovat kertoneet kuinka valtava muutos itää imperiumin sydämessä. En usko löytäväni mitään valmiita vastauksia täältä toiselta puolelta galaksia, mutta voin vain mennä eteenpäin tällä hetkellä. Pysähtyminen tarkoittaa epäonnistumista, joten olen hyppinyt yhdestä aluksesta toiseen ilman mitään mahdollisuutta olla yhteydessä. Tästä olen mitä syvimmin pahoillani, mutta paranoia sisälläni kasvaa ja taaksepäin katsoessani tunnen kuin silmukka kiristyy ympärilläni. Mitä kauemmaksi matkusta avaruudessa sitä pienemmäksi vaihtoehtoni muuttuvat, koska täällä galaksin rajalla ei ole juuri mitään mitä voi kutsua muutaman kymmenen perheen suurempaa siirtokuntaa ihmeemmäksi.

Kaikki ei ole kuitenkaan huonosti. Sain selville mitä olin kuljettanut mukanani kuukausien ajan. Se oli yhdistelmä suunnitelmia, joiden avulla pystyttäisiin luomaan uusi ajatus. Ajatus uudesta uskosta, jolle ihmiset voisivat antaa elämänsä näinä epävarmoina aikoina ja heittäytyä eteenpäin elämään, joka ei ole enää lukittuna planeettoihin tai kuihin, joita olemme täyttäneet ihmisyydellä niin pitkään kuin ihmisyyttä on ollut olemassa. Ei uskosta jumalaan tai enkeleihin tai demoneihin, vaan uuteen ihmiseen, joka on enemmän jokaisella tavalla mitä voi kuvitella. Isompi, vahvempi, kestävämpi, ja kykeneväinen kävelemään asumattomien planeettojen pinnalla massiivisessa panssarissa, joka ei säikähdä painetta, kuumuutta, kylmyyttä, tai myrkyllisiä kaasuja. Superihminen, jonka pohjana on ihmisyys, jonka täytyy vähentyä, jotta projektille sopivat löytyvät.

En edelleenkään halua uskoa, että tällainen hulluus on johtamassa kohti mullistusta, josta ei ole paluuta takaisin, mutta mitä muutakaan tässä voi uskoa ottaen huomioon mitä Layrenn on puhunut. Uusi uljas maailma, joka ei jätä tilaa tavallisille ihmisille, tai niin kuin me ymmärrämme ihmisyyden. Kuoleman myötä jäljelle jää runsaasti tilaa kerätä tarvittavat resurssit ja lähteä tähtiin, koska tämän imperiumin rauniot tulevat olemaan täynnä patogeenia, joka ei erottele uskovia kerettiläisistä ja kerettiläisiä jälkeenjääneistä. Kaikille ei riitä tilaa uudessa galaksissa, jonne lähdetään tekemään tietä polttamalla tämä galaksi poroksi.

Anteeksi kun olen niin tuhoa ja tuomiota, mutten ole nukkunut hyvin viimeiseen kolmeen viikkoon. Kehoni alkaa hiljalleen tottumaan heikkoon hengitysilmaan, mutta painovoimaton ympäristö heikentää kaikkea tasaiseen tahtiin, vaikka kuinka yrittäisi kuntoilla ja pysyä kunnossa. Sen siitä saa, kun matkustaa halvalla.

Olen kuitenkin pohtinut voivani vielä kääntää tämän kelkan ja palata takaisin ennen kuin on liian myöhäistä. Tekemään mitä tarkalleen? En tiedä, mutta tuntuu ettei ihmisyyttä voi jättää hirviöiden käsiin ilman mahdollisuutta palata takaisin siihen mitä me muinoin olimme ennen kuin otimme ensimmäiset askeleet kohti tähtiä. Onko tämä vain toiveikasta unelmaa ja romanttista höpinää menneisyydestä, jota ei koskaan ollutkaan? Kenties, mutta haluan silti uskoa, että ihmisyys meissä on niin vahva, ettei tämä patogeeni ole meidän loppumme.

Ystävänne tähtien välissä,

Atanir

Alfred Laskon 3. kirje

Mitaine-planeetan pinta, Yrenton kaupunki

Layrenn, olen seurannut uutisia Aechorin myllerryksestä melko kauhuissani! Kauheita uutisia. Näissä tapauksissa ei tule mieleen ikinä mitään muuta kuin kliseitä: voimia, otan osaa ja sitä rataa. Mutta, mutta… tiedät kyllä mitä tarkoitan, Layrenn!

Sain tiedon tuon mainitsemasi sairauden leviämisestä matalan taajuuden viestintäkanavia pitkin vain muutamia päiviä sitten. Korkeimman salauksen kanavia pitkin, voisin vielä mainita. Virallisesti tauti on nimetty omegapatogeeniksi tai patogeeni X:ksi. Eli ilmeisesti siitä ei tiedetä vielä mitään. Yritin itse asiassa käyttää käyttää kaiken diplomaattisen valtani ja osaamiseni (ja sitähän riittää) saadakseni karanteeniprotokollat käyntiin täällä Mitainella, mutta turhaan.

Ja pahinta on, että tiedot tästä patogeenistä hukkuvat tällä hetkellä sodanlietsonnan jalkoihin. Sain suoran käskyn ylemmiltäni olla välittämättä patogeenistä. Sen sijaan minun pitäisi käyttää kaikki energiani ja resurssini konfliktin lopettamiseen. Hinnalla millä hyvänsä. Hinnalla millä hyvänsä, sitä painotettiin. Useasti. Syystä tai toisesta olen kuitenkin lykännyt päätöksentekoa ja yhteydenottoja. Kyllä tämä tästä vielä. 

Tilanne täällä Mitainella on… paha. Sotaherra Salia Denon on kadonnut, luultavasti paennut ties mihin, ja lähes koko planeetta on sotatannerta tällä hetkellä. Ehdin kutsua edellisessä kirjeessä mainitsemani kaksi sotafregattia kiertoradalle, mutta se johti vain pahempaan eskalaatioon: Galaktinen Yhteenliittymä toi omat sotalaivansa kiertoradalle, ja tällä hetkellä laivastot kyttäävät toisiaan pilvien yllä. Toistaiseksi sota on raivonnut vain mantereilla ja planeetan pinnalla, eikä kumpikaan osapuoli ole vielä alkanut moukaroimaan planeetan pintaa massatuhoaseilla.

Myös täällä Yrentossa taistellaan jo. Meidän diplomaattipassimme ovat tällä hetkellä yhtä tyhjän kanssa, ja olemme suoraan sanoen kuin pakolaisia. Pakenimme tykistön tulitusta kaupungin laitamille, ja olemme piileskelleet paikallisessa koulurakennuksessa. Oletan, että laskeutumisaluksemme on tuhottu tai paennut. Samapa tuo, koska ilmatila on tällä hetkellä suljettu. Tavoitteeni on löytää jokin tie takaisin jollekin Yrenton lentokentälle, josta saisin kyydin fregateille.

Layrenn, voimia vielä siihen suuntaan. Toivottavasti tämä viesti tavoittaa sinut jo paremmassa kunnossa. Ja toivottavasti Atanirilla menee lujempaa kuin meillä! Jotenkin en epäile sitä lainkaan!

- Alfred

Layrenn Desma - 3. kirje

Atanir & Alfred,

Pahoittelen pitkää hiljaisuuttani mutta te olette varmasti kuulleet Aechorin tuhosta: kuinka samanaikaisesti myrsky ja sotilaskapina tappoi melkein kaikki meistä, jotka vielä olimme planeetalla ja miten jäljellä olevat upseeripäätöksellä evakuoitiin ja lähetettiin Giminiin turvaan. Ja kuinka Gimin luisui sitten nopeaan katastrofiin. 

Nyt kun olen itse vielä juuri ja juuri hengissä syrjäkylällä Giminin Etelä-Navalla ja pahin järkytykseni on laantunut, voin kertoa oman näkemykseni. Tämä jäänee viimeiseksi kirjeekseni mutta tunnen että olen ystävyydellemme velkaa sen, että kerron mitä Aechorilla ja Giminillä tapahtui.

Ensinnäkin Esteve menehtyi pian edellisen kirjeeni jälkeen, heikkona ja kuluneena. Kasvain ja säteilymyrkytys virallisena syynä. Mutta jotain erikoista näissä sairastumisissa oli. Olin tästä niin järkyttynyt, että en pystynyt jatkamaan tutkimustani ja vietin masentuneena sairaslomalla usean viikon ajan. Luulen että silloin minulta jäi jotain oleellista huomaamatta.

Kerroin myrskyssä kadonneesta kaivausryhmästä - no, heistä kolme palasi tutkimusasemalle kahden viikon kuluttua katoamisesta ilman mitään näkyviä vammoja. Heidät laitettiin lääketieteellisiin tutkimuksiin mutta tulosten saamisessa kesti: röntgenlaite meni epäkuntoon, verikokeiden tulokset olivat aivan sekavia ja epäuskottavia, muitakin vastaavia asioita tapahtui. En edes tiedä kaikkea, koska kuljin itse niin sumussa. Olin pääosin omassa huoneistossani ja kuulin näistä asioista tarkemmin oikeastaan vasta paljon myöhemmin. Olisin ehkä voinut asemassani vaikuttamaan siihen mitä tapahtui mutta en ollut tilanteen tasalla.

No joka tapauksessa tässä vaiheessa tutkimusaseman kevyen turvallisuusosaston aliupseeristo aloitti kapinan, joka johti moniin kuolinuhreihin ja kaaokseen tutkimusasemalla ja kaupungissa. Hiekkamyrskyt yltyivät samaan aikaan tornadoksi, joka teki rajuja tuhoja koko Aechor 5:ssä. Taistelujen vielä jatkuessa johtava turvallisuusupseeri Yonsir Tebo määräsi evakon tutkimusasemalle ja otti mukaansa myös kaivausryhmästä selvinneet.

Jälkikäteen tuntuu, että tämä oli se virhe. Noiden kaivausryhmäläisten mukana tänne pääsi raunioista jotain. Jotain, mitä olisi ensin pitänyt pystyä tutkimaan ja kontroilloimaan mutta nyt se on myöhäistä.

Saavuimme Giminiin, joka oli vielä toistaiseksi kohtuullisen rauhallinen keisarikunnan tilanteesta huolimatta. Mutta hyvin nopeasti jotain levisi tännekin. Ihmiset sairastuivat samoin kuin Aechorilla, alkoi sisäisiä taisteluita. Heikko paikallishallinto lyhistyi nopeasti yllättävässä tilanteessa ja keisarikunta joutui lähettämään tänne nyrkkinsä. Giminin katastrofi stabiloitiin - toistaiseksi - mutta en usko sen olevan ohi. Tämä tulee leviämään.

Itse pakenin pienen pakolaisjoukon kanssa pääkaupunki Cayhaista tänne Etelä-Navan maaseudulle. Elämme sotilaslain alla säädeltyä karanteenielämää. Lähetän tämän kirjeen armeijan yksikön kautta asemalle, jossa on lähetysmahdollisuus. Itse olen sairauden uuvuttama. Kyllä - se tarttui minuunkin. Toivon että Giminin eristäminen kestää mutta pelkään, että on jo liian myöhäistä. Yhteyksiä ulos on ollut ennen kuin sodan heikentämä keisarikunta pystyi reagoimaan tilanteeseen. En tiedä, mitä kaikkea on tapahtumassa, koska yhteytemme ulkomaailmaan ovat niin säädeltyjä eikä minulla ole edes tällä hetkellä voimia selvittää mitään.

Voimia teille, toivon teille kaikkea hyvää vaikka tilanne on tämä!

Layrenn, ystävänne

Alfred Laskon 2. kirje

 Mitaine-planeetan pinta

Tilanne Mitainella on paljon tietojamme pahempi. Paljon pahempi. Planeetalla käydään täysimittaista sotaa, ja Galaktisen Yhteenliittymän joukot ovat käytännössä valloittaneet kokonaisen manterreen planeetan eteläpuoliskolla. Salia Denon valehteli meille, ja minusta tuntuu ettei hänellä ole tilanne hallussaan vaikka hän näytteleekin isoa herraa kaupungissaan.

Kesti todella kauan, että saimme diplomaattikoodimme kuitattua. Päiviä. Lopulta koodit kuitattiin, mutta ne kuitannut taho oli jotenkin epämääräinen. Kuten sanoin, en tiedä onko Salia Denonilla tilanne hallinnassaan. Lopulta saimme kuitenkin laskeuduttua planeetalle, ja huoltoreitin kuntoon.

Denon on AAA-luokan kusipää ja despootti. Pääkaupunki Yrenton kaduilla nähdään nälkää, mutta mies rakentelee kaupunkiin stadioneita, lähes pilviin asti ulottuvia mekaanisia patsaita ja ties mitä kansanpalatseja. Neuvottelut eivät ole edenneet mihinkään. En edes tiedä kenen kanssa täällä pitäisi neuvotella, tai mistä. Ajelemme ympäri Yrenton kaupunkia, ravintolasta toiseen, ja kuuntelemme Denonin jorinaa.

Galaktisen Yhteenliittymän propaganda on vakuuttavaa, ja se iskee juuri oikeisiin tunteisiin: siinä missä elämä Yrentossa näyttää köyhältä ja ankealta, jakaa Galaktinen Yhteenliittymä runsaskätisesti ruokaa ja luo työpaikkoja. Käsittämätöntä kyllä, pakolaisvirta suuntautuu tällä hetkellä kohti valloitettua mannerta, eikä sieltä pois. Galaktinen Yhteenliittymä on nimennyt avustustoimintansa nimelllä Valkoinen Tähti, ja brändin tarina tuntuu toimivan. Vincent Du Perronin alaiset tietävät, mitä tekevät. Tämä selkeästi käy sotaherramme ylpeyden päälle.

Atanir, touhusi kuulostaa vaaralliselta, mutta se nyt ei ole mikään yllätys. Omituista kyllä, olen kuullut samoja huhuja kloonisotilaista kuin sinä. Täällä huhut ovat tosin erilaisia, puhutaan että sotilaat ovat jo käytössä, ja niitä koulutetaan läheisen kiviplaneetan ympäri pyörivässä kuussa. Melko naurettavaa spekulaatiota, mutta ihan täysjärkisetkin ihmiset täällä vaikuttavat uskovan siihen. Jos muuten näet tai kuulet matkoillasi jotain tästä organisaatiosta nimeltä Valkoinen Tähti, niin kaikenlaiset dokumentit siitä kiinnostavat!

Tähän liittyen, sain sekä huonoja että hyviä uutisia keskushallinnolta. Resurssejani lisätään, ja kuten sanoin, minulla on pari yllätystä hihassani. Ja en tiedä uskotteko, mutta ne yllätykset ovat kaksi tähtienvälistä sotafregattia miehistöineen, valmiina toimimaan käskystäni.

Mutta Layrenn, pelkäänpä että tilanteesi on vain pahenemassa. Sain kuulla, että akatemiassa on pistetty tuulemaan. Keskushallinto on mahtikäskyllään lopettanut kokonaisia tutkimuslaitoksia ja liberaalisti tai kriittisesti ajattelevia professoreita, ja opiskelijoitakin, on kadonnut. Kaikki resurssit ohjataan nyt sotaan ja onnekseni myös diplomatiaan, mutta veneenkeikuttajia ei tällä hetkellä hyväksytä.

Tilanne on kiristymässä kaikkialla galaksissa, mutta kuten aina sanotaan: “Alussa ei ole paratiisia, eikä lopussa ole paratiisia. Kaikki on vain prosessia.” Ei koskaan ole sitä täydellistä tyyneyden tilaa, ja näillekin ajoille joskus naureskellaan.

Eteenpäin!

- Alfred L.

Layrenn Desma 2. kirje

Tervehdys Atanir & Alfred!

Kiitos Atanir kirjeestäsi! Aikaa on mennyt liian kauan edellisestä, tiedän sen itsekin mutta elämme kohtalokkaita ja kiireisiä aikoja. Sinulla on Atanir ollut vauhdikasta! Onneksi kuulostat edelleen olevan yhtenä kappaleena. Toivon myös, ettö Alfred olet pysynyt kunnossa.

Kaipaisin itsekin hiukan liikettä, täällä Aechorilla on kaikki hidasta ja jähmeää. Jotenkin kaikki on menossa sekavampaan ja suoraan sanottuna pelottavampaan suuntaan. Olemme kuin sammakot kuumenevassa vedessä; päivittäistä muutosta ei huomaa mutta tuntuu, että jotain pahaenteistä on meneillään. Olen keskittynyt työhön mutta monta pientä asiaa antaa hälytysmerkkejä.

Ensinnäkin säteilytasot ovat nousseet ja moni tänne rikkauksien toivossa hilautunut on kuollut tai sairastunut. Olemme nostaneet tutkimuslaitoksen suojamääräyksiä ja varotoimenpiteitä mutta mikään ei tunnu auttavan. Esteve on myäs ollut paljon sairaana. Olen todella huolissani mutta toistaiseksi oireet ovat vain tavallisia flunssaireita, kuumetta, yskää, nuhaa ja päänsärkyä. Laajat kokeet eivät ole näyttäneet mitään sen huolestuttavampaa. Mutta täällä on sellainen ilmapiiri, että pelkään koko ajan pahinta. 

Radiosignaalit ovat jatkuneet, aivan kuin jokin lähettäisi jatkuvaa luuppia. Kaivauksia on jatkettu mutta se edistyy todella hitaasti. Planeetalla on rankkoja hiekkamyrskyjä, välineissä on toimintavikoja, osaavaa henkilökuntaa on vaikea löytää ja sairastumisia on paljon. Yksi kaivausryhmä katosi viime viikolla hiekkamyrskyn aikaan, emmekä ole löytäneet heistä mitään merkkejä sen jälkeen. Kryptologit, kielentutkijat ja matemaatikot uurastavat radiosignaalin parissa mutta eivät edisty. Signaalityöryhmän johtaja sai sairaskohtauksen ja lähti takaisin keskusplaneetoille eikä työhän ole saatu otetta, koska ryhmä vain riitelee keskenään siitä, mitä pitäisi tehdä. 

Sammalnäytteistä löysin vierasta bakteerikantaa, joten voin nyt todella sanoa että Aechorilla on elämää. Älyä emme ole vielä ymmärtäneet mutta jotain täällä on. Emme voi tietää onko radiosignaali merkki jostain vai vain jotain mitä on jätetty tänne joskus. Mutta miksi ja milloin? Tutkimus on kuitenkin edennyt hitaasti. Sen tiedämme että löytämämme rauniot ovat tuhansia vuosia vanhoja.

Yhteydet keisarikuntaan ovat heikentyneet - tänne ei saada puoliakaan tilatuista varusteista, kuljetuksia puuttuu tai myöhästyy. Aikaani tutkimuksen parissa rokottaa todella pahasti se, että joudun selvittämään milloin mitäkin logistista ongelmaa. Tuntuu siltä, että sota syö keisarikunnan huomion ja resurssit. Meille hiluu vain roposia. Johtava koordinaattori - suoraan sanoen sietämätön haaska - vierittää minulle kaiken epämiellyttävän byrokratian ja liihottelee itse ties missä. Sotauutisia on ollut pakko alkaa seurata, koska se koskettaa myös meitä näin selvästi. Tosin minusta alkaa tuntua, että suurin osa näistä ”riippumattomista uutisista” on vain keisarillista propagandaa ja silmänlumetta. Olen kuullut muista lähteistä, että Vincent Du Perron on saanut merkittäviä voittoja ja muitakin tyytymättömiä löytyy enemmän kuin aavistin.

Toivon, että teillä on valoisampia uutisia ja että kaikki kääntyy vielä hyvin! 

Ystävänne, Layrenn