Atanir, 4. Kirje

 

Alfred & Layrenn

Vastoin pelkojani ja parempaa harkintaani, mitä siitä sitten sanojeni mukaan on jäljellä, lähdin takaisin kohti keskusplaneettoja. Tein muutaman ylimääräisen keikan tässä välissä työskennellen tahoille, joista on parempi olla puhumatta koommin sivistyneemmissä piireissä, mutta raha on rahaa, ja rahalla saa yhdelle henkilölle mitoitetun tiedustelualuksen hyperajoineen kaikkineen.

Vietin pitkän aikaa pimeydessä tähtien välillä, enkä ollut varma tulenko koskaan enää takaisin tähtien valoon. Kuitenkin luette tätä viestiä, joten navigoin ilmiselvästi tieni kohti kotia yksi massiivinen loikka toisensa jälkeen. Jälkeen jäivät ajatukset salaliittoteorioista ja mullistavista muutoksista ihmisyydessä. Vastassa ovat vanhat maailmat, joiden painovoima tuntuu yhtä tutulta kuin niiden käyttämät protokollat ja turvajärjestelmät.

Saavuin järjestelmään loikkaamalla yhden auringontuulen puhalluksen ja toisen välissä, kaasujättiläisen massiivisen painovoiman keskelle, ennen kuin kenenkään sensorit ehtivät huomata. Tämä purtilo tärisi ja paukkui kuin viimeistä päivää kun kaasujättiläisen painovoima ja säteily ja lämpö heittelivät alusta kuin paperin palaa myrskytuulessa. Vaan mikään ei mennyt pahemmin rikki ja sain aluksen jälleen hallintaan. Nilkutin tieni siitä kaasujättiläisen läheiselle kuulle, jossa avaruusasemalla sain sovittua korjauksista ja vaihdettua uutisia.

Tilanne kiertoradalla näyttää edelleen uhkaavalta, mutta ei hätää. Olen valmis tulemaan hakemaan. Matkasta ei tule miellyttävä, koska tämä purtilo ei todellakaan sisällä mitään ylimääräisiä mukavuuksia, mutta voitte kuitenkin uinua kaikessa rauhassa staasissa matkatessamme tähtien välitse kohti syvemmälle sivistyksen keskusta.

Tarvitsen kuitenkin signaalin, jolla saan tarkan paikan ja ajan, josta noukkia teidät turvaan. Miten olisi vaikkapa hakkeroitu navigaatiomajakka, joka yllättäen rääkäisee tietyllä taajuudella ja tietyllä hetkellä muutakin tietoa kuin mitä sen on tarkoitus? Saattaisimme saada hetken aikaa toimia ennen kuin kukaan tajuaa mitä on tapahtunut.

Tulen aurinkotuulen puhaltamana,

Atanir

Alfred Laskon 4. kirje

 Atanir, sanon nyt suoraan: Unohda nuo kulttihommat ja palaa takaisin sivistykseen sieltä! Tätä “uusi ihminen” -hapatusta on kuultu lukemattomia kertoja, ja jokainen kerta päättyy joko joukkoitsemurhaan, tuomioistuimeen tai johonkin vielä pahempaan. Suuntaa vaikka keskusplaneetoille, koska hyvälle navigaattorille on tällä hetkellä tarvetta enemmän kuin koskaan eikä taustojen tai edellisten keikkojen perään juuri kysellä.

Ja Layrennistäkään ei ole kuulunut hetkeen mitään, joten en nyt todellakaan kaipaa Atanir, teikäläistä sekoilemaan jonnekin galaksien laitamille ja perustamaan uutta ihmisrotua. Tule takaisin sieltä, ja käydään nappaamassa Layrenn kyytiin kunhan saadaan tämä yleinen sekoilu lopetettua.

Sekoilusta puheen ollen, tästä kirjeestä tulee lyhyt: Koko Mitaine-planeetta on ilmiliekeissä. Sota on raivoaa kaikkialla ja kuulin huhuja, että olisimme ydinpommittaneet lähes koko eteläisen pallonpuoliskon asuinkelvottomaksi. Mutta tosiaan, huhuja, niitä ne ovat, ja sodan ensimmäinen uhrihan on totuus, ja niin edespäin. En ymmärrä, miksi olisimme pommittaneet alueita, johon suuntaa pakolaisia?

Olemme päässee Yrenton lentokentälle, joka on vielä joukkojemme hallussa. Diplomaattipassimme toimivat vielä, ja paikallisen avun voimin pääsimme läpi. Sain yhteyden kiertoradalle, jossa kymmenet sotafregattimme ovat edelleen pattitilanteessa Galaktisen Yhteenliittymän laivaston kanssa. Huomasin, että pääsin myös salatulle palvelimelle, joka oli täynnä Yhteenliittymältä siepattua kommunikaatiota, ja mikäli ymmärsin oikein, on täällä pian helvetti irti… 

Meille on luvattu nousu kiertoradalle, mutta tällä hetkellä evakuointilennot ovat tauolla. Näyttää siltä, että Galatkinen Yhteenliittymä on voittamassa tämän erän, mutta toivo elää. Suurin osa planeetan kommunikaatiolinkeistä on tällä hetkellä alhaalla, mutta luulen että tämä viesti pääsee kuitenkin läpi!

Hoidan itseni pois täältä, niin suunnataan sitten kohti keskusplaneettoja. Kyllä tämä vielä tästä!

- Alfred